Omakustanne

ISBN: 978-952-92-5357-9 

Peppinjan voisi nopealla silmäyksellä ajatella olevan lapsenlapsille kirjoitettu henkilökohtainen kirja.

Ehkä sen mielikuvan luo hallitseva omistuskirjoitus alkulehdillä. Tarkemman tutustumisen myötä siitä löytyy kuitenkin Pepille ja Pinjalle, lapsenlapsille kirjoitettu satu ja siitä avautuu tämä kirjan nimikin, Peppinja; Peppi ja Pinja.

Peppinja ei kuitenkaan ole niin henkilökohtainen kirja, etteikö se antaisi jotain myös vieraalle lukijalle. Sen todistin lukemalla kirjaa lasteni kanssa jotka kuuntelivat tarinaa mielellään. No, täytyy tietysti sanoa että kuunteluinto vaihteli; lukijakunta kun muodostui  1- 8 -vuotiaista pojankoltiaisista ja yhdestä neljävuotiaasta tytöstä. Pojat eivät kauaa paikallaan jaksa istua (ainakaan meidän pojat), on tarina sitten miten mukaansa tempaava tahansa. Sen sijaan tyttö jaksoi kyllä istua ja kuunnella huolimatta siitä että tarina on verrattain pitkä. Tosin se on niin pitkä, että sitä tuskin onkaan tarkoitettu luettavaksi yhdeltä istumalta.

Kirjassa on niukka kuvitus, jonka on tehnyt Tiina Huttu. Kuvitus antaa hienon piristysruiskeen tarinalle ja jaksaa aina hetkellisesti herättää myös pienemmänkin mielenkiinnon. Kuvat ovat pieniä, teräviä, tarinaa tukevia kevennyksiä tekstivoittoisen kirjan sivuilla. Ehkä kuvia olisi voinut viljellä enemmänkin. Mutta hyvä näin.

Ainoa asia, mitä kirjassa ihmettelen, on kirjapainotyö. Miksi ihmeessä kirjapaino on päästänyt läpi tuotteen, jonka lukeminen on niin kovin hankalaa?  Kirjan painojäljessä ei ole valittamista, mutta kirjan marginaalien kanssa on tapahtunut jotain, mitä ei ammattitaitoiselta kirjapainolta odottaisi; Nähdäkseen rivien ensimmäiset kirjaimet, joutuu kirjan repimään niin auki, että pelkää liimausten pettävän. Toisaalta taas sivujen oikeaan reunassa tekstin tasaus olisi voinut olla harkitumpi. Se on jäänyt ikävästi liehumaan ja aiheuttaa näin hiukan suttuisen lopputuloksen. No, onneksi kirjassa käytetty fontti on verrattain suuri. Jos se olisi pienempi, voisi lukuinto lopahtaa kesken tarinan.

Aikuinen katsoo kirjaa aikuisen silmin, mutta jos lapsi jaksaa kuunnella tarinan loppuun asti, kertoo se, että kirja on hyvä. Toisaalta tämä kirja on sellainen, että se soveltuu yhtä lailla myös hiukan isomman lapsen itse luettavaksi. Siinä mielessä teknisestä toteutuksesta täytyy antaa miinus, koska lukemista vaikeuttava toteutus saattaa hyvinkin johtaa siihen, että lukijalta jää hyvä tarina kansien väliin. Aikuinen jaksaa kyllä lukea lapselle, jos lapsi jaksaa kuunnella. Eihän lapsi anna isän tai äidin jättää hyvää tarinaa kesken.

Hae tämä kirja kirjakaupasta

Suositeltavia linkkejä