Omakustanne, 2009

ISBN: 978-952-92-5229-9

Tämä arvio on kirjoitettu kahdesta Ursula Vuorenlinnan Teoksesta:

1. Kuinka Pellervo perhosentoukka huijasi kuolemaa / Hur fjärilslarven Fjalar lurade döden

2. Kymmenen-tuhatta-kolmen tarina / Historien om Tio-tusen-tre

Kaksi pientä kirjaa, joilla on monia puolia. Ja paljon annettavaa suurille ja pienille. Tutkimme näitä yhdessä, perheen suuret sekä pienet, joille nuorimmille ikävuosia oli kertynyt 10, 8, 5 ja 3. Ja pidimme.

Tekijän ratkaisu tarjota samasta tarinasta sekä suomen- että ruotsinkielinen versio on mielenkiintoinen. Kun aloitat kirjan toisesta suunnasta, se näyttäytyy yhdellä kielellä. Kun käännät sen ympäri, on edessä toinen kieli. Molemmat tarinat päättyvät kirjan puoliväliin. Aikuisella lukijalla tämä ratkaisu myös toimii, edes kieltä auttavasti osaavana mielenkiinto säilyy käydä myös "se toinen" puoli loppuun saakka. Nuoremmille lukijoille toinen kotimainen ei vielä avaudu lainkaan, josta syystä kokonaisen kertomuksen tekstimassa ei jaksanut vielä kiinnostaa. Liekö olisi ollut houkuttelevampaa tarjota tarinat yhteenpunottuna, samalla aukeamalla suomen- ja ruotsinkieliset tekstit. Näin niiden vertailu olisi ollut helpompaa ja lapsikin olisi saattanut saada "tartunnan" siitä, mitä vieras kieli tarkoittaa ja miten se voi olla erilainen kuin oma äidinkieli.

Kirjojen sisältämät pienet tarinat kestivät mainiosti koko "testiryhmän" kulutuksen. Pienimmille ne tarjosivat mainion iltasadun, suuremmille hetken hiljentymisen hieman erilaisen lukukokemuksen parissa. Kaikille lukijoille nousi halu keskustella kirjasta. Vanhemmalle tämä oli ilahduttavan yllättävää, ei näin kaikkien kirjojen kanssa tapahdu.

Kirjojen kuvitus sai positiivisia kommentteja niin lapsilta kuin aikuisiltakin. 10003-muurahaisen olemus ja ympäristöt ovat sopivasti toden ja sadun rajamailta, ne näyttävät juuri siltä kuin tarina tuntuu. Pellervo perhosentoukan kuvitus puolestaan on esikoululuokan tuottama. Kouluikäisten lasten puolelta tähän tuli tosin hienoinen "hyljintäreakto", "plääh, pikkulasten juttuja". Mutta itse esikoulua käyvä ja hänen nuorempi sisaruksensa tutkivat kuvia hartaina. He ymmärsivät, mistä on kysymys. Vanhemmille oli puolestaan antoisaa seurata, miten juuri noiden omien kouluikäisten lasten aikaisemmin läpikäymät piirrostavat ja tekniikat toistuvat kirjan kuvituksessa.

Vuorenlinnan kirjoille soisi laajempaakin näkyvyyttä. Niissä on jotain, joka monista uusista lastenkirjoista puuttuu. On ehkä vaikea kuvata tarkasti mitä se "jotain" on, mutta on helpompi sanoa mitä se ei ole: Vauhtia, moottoreita, räminää, taistelua. Näitä näistä pienistä, kaksikielisistä kirjoista ei löydy. Vaan jotain parempaa.

---

Hae Ursula Vuorenlinnan kirjat kirjakaupasta

Suositeltavia linkkejä